Minun rakastaa

Hän rakastaa, vihaa kaipaa ja kadehtii Suvia, joka tuntuu imeneen hänet irti kaikesta siitä mikä voisi olla totta. Antti tajuaa pakkomielteidensä seuraukset, mutta ei voi enää päästää irti. Anna minun rakastaa enemmän on paitsi rakkausromaani, myös tribuutti rockmusiikille ja puhtaalle musiikilliselle intohimolle.. Itkosen oma ... Parhaalle Ystävälleni, Joka Rakastaa Minua Omana Itsenäni. by : Leena Koskinen 1 year ago April 1, 2019. share. ... suurin tukeni ja minun ihmiseni. kaikesta, mitä olet tehnyt minulle näiden vuosien aikana; kun olet paras ystäväni, puuttunut siskoni, suurin tukeni ja minun ihmiseni. Muistan noin kymmenen vuoden takaa uutisen, jossa kerrottiin nuoren helsinkiläismiehen saaneen sakot liimattuaan kotikaupunkinsa julkisiin seiniin tarroja, jossa luki: ”Anna minun rakastaa enemmän.” Kiinni jäätyään hän sanoi liimailunsa syyksi haluavansa levittää rakkautta edes jollakin tavalla. Kun joitakin viikkoja sitten etsin uutta kuunneltavaa kirjastossa, tartuin Anna minun rakastaa enemmän-äänikirjaan oikeastaan siksi, että olin ajatellut että sen voisi kerrata ennen kuin luen jatko-osan. Miksipä ei tehdä kertausta äänikirjan avulla! Mutta kaikki meni pieleen. En pitänyt tästä äänikirjasta, paitsi siitä kun se loppui. Minun on aika unohtaa itsekritiikki, syytökset, ansiot jne. Polvistun Herrani pyhien kasvojen eteen sellaisena kuin olen. Ja todellakin, Jeesus rakastaa minua – ei tekojani tai pyrkimyksiäni miellyttää häntä, vaan minua reppanaa. 3. Juha Itkonen: Anna minun rakastaa enemmän (Teos 2005) Itkosen kirja rokkari Summer Maplesta ja tämän katoamisesta poikaystävän ja äidin näkökulmasta oli myöskin ihanan valloittava. Löysin itsestäni paljon samaa kuin Vaahteran Suvista, ja kirjan lukeminen muistuttikin paikoitellen jotain eteen kannettua itsetutkiskelutarjotinta. ”Minun täytyy aina yrittää tehdä jotakin. Voisin verrata sitä siihen, että nähdessäni kadulla jonkun kaatuvan, en voi vain istua ja päivitellä, että tuossa kävi varmaan pahasti. Politiikka on minun tapani rakastaa.” Pietikäinen vertaa politiikkaa myös arkisesti siivoukseen tai tiskaukseen: koskaan ei tule valmista. Anna minun rakastaa enemmän kuului siis menneen talvilomani lukemistoon. Lukiessani en voinut olla miettimättä, kuinka paljon vaikutusta oli lukuajankohdalla ja sillä, millainen lukija olen nyt verrattuna kymmenen vuoden takaiseen aikaan. AMRE on aikalaisromaani, ... Anna minun rakastaa enemmän Juha Itkonen Yhteys nykyelämään Suvin ja Antin suhteet vanhempiinsa Mielenterveysongelmat Media Julkisuus Rakkaus ja pettäminen Suvin itsenäistyminen ja aikuistuminen Yhteiskunnalliset ja globaalit ongelmat Suhde työhön Kuvitus Etukansi Takakansi Juoni. Prezi. Rakas lapseni. Minä rakastan sinua. Minä tunnen sinut. Minä olen nimeltä sinut kutsunut. Minä kyllä tunnen sinun kipusi ja tuskasi. Minä olen kuullut sinun pettymyksesi. Minä haluan sinua lohduttaa. Minä haluan olla sinun rinnallasi, jos vain sallit sen. Minä tulen kääntämään, jokaisen elämäsi kirouksen siunaukseksi. Ja Minä tulen näyttämään sinun elämässäsi Minun voimani.

Auta etsin elokuvaa

2020.02.27 19:47 Opinel06 Auta etsin elokuvaa

Moikka Kaikille,
Kuin minä olin vaihto-oppilat suomessa muistan katsomasin vanhaa talvisota elokuuvat . Nyt haluaisin nähdän yhden Isanin kanssa (hän rakastaa historiaa).
Mikä talvensota elokuvaa suositellet?? Hän ei ossa puhua suomea mutta jos elokuvaalla on englaksi teksti se on hyvää.
Terveisia Chilesta.
Ps1: Anteeksi jos minun suomea ei ole hyvää mutta se on vahan vaikea puhua suomea etela-amerikassa
Ps2: Teidan kieli on vit*n vaikea.
Edit: Muchas gracias a todos //Paljon kiitoksia kaikille.
Now i know "Unkown Soldier" is about the "continuation war" i did not understant that the first time i saw the movie. It takes more than a year to be able to speak Finnish well.
submitted by Opinel06 to Suomi [link] [comments]


2019.09.05 14:55 floqer_ Tarinani kannabiksesta

Hei kaikki, tähän ensimmäiseksi haluaisin kirjoittaa pienen disclaimerin. Tämä on kannabismyönteinen postaus, mutta en halua sillä pelottaa tai ärsyttää ketään. Jos olet kannabiksenvastainen ihminen, pyydän juuri sinua lukemaan tämän. En väitä kannabiksen olevan kaikkivoipa, tiedän että siitä löytyy huonoja puolia. Kannabis voi todistetusti laukaista Schizophreniaa tai muita psyykkisiä sairauksia sellaisissa henkilöissä, joilta löytyy potentiaalia niihin. Haluaisin kumminkin jakaa tarinani näkökulmasta, jossa kannabis on hengenpelastava lääke.
Olen aika normaali 26-vuotias mies. Mulla oli keskiluokkainen, normaali lapsuus. Opiskelen yliopistossa luonnontieteiden puolella ja nautin opiskelusta todella paljon. Mulla on myös päivittäistä ahdistusta, ja masennusta kausittain. Se ei tarkoita, että olen kotona pimeässä vollottamassa 24/7 -- päinvastoin -- minulla on aika hyvä tilanne kavereiden suhteen ja tykkään käydä ulkona ihmisten ilmoilla. En hirveästi kuluta alkoholia, mutta tykkään välillä käydä kaveriporukoiden kanssa ulkona viikonloppuisin, tanssia bileissä, tavata uusia ihmisiä ja nauraa muiden jutuille. Se mitä muut ei näe, on kun olen yksin kotona ja se rento, onnellinen, ystävällinen jätkä jonka muut tuntee, on hiuksenvarassa luovuttaa elämän suhteen. Ramppaan keittiön ja olohuoneen väliä, kun en tiedä mitä tekisin. Tuntuu kuin olisin ainut ihminen maailmassa ja vaikka saisin hämättyä tuota fiilistä jollakin youtube-videolla tai pelillä, vatsanpohjassani on semmoinen painostava kipu, kuin pohjaton kuilu joka aina muistuttaa minua siitä, että onnellisuus ei ole mikään itsestäänselvyys. Päässäni liikkuu epärationaalisia ajatuksia, kuten että ystäväni eivät oikeasti pidä minusta, vaan eivät tohdi kertoa minulle että olen ärsyttävä. Tai että se tyttö johon olen umpi-ihastunut pitää minua pellenä ja elättelen vain turhia toiveita. Monesti puhutaan että jotta voi rakastaa muita, pitää ensin rakastaa itseään. Minä en tiedä miltä se tuntuu. En tiedä miten edes lähtisin korjaamaan tuota ongelmaa, että voisin joskus rakastaa itseäni.
Kun olin n. 15- tai 16-vuotias, minulla oli ensimmäinen kokemus kannabiksen kanssa. Silloinen tyttöystäväni asui Espoon lähiöissä ja hänen taustansa oli todella erilainen kuin minun. Olimme hengaamassa hänen kavereiden kanssa jossain päin Espoota kerrostaloasunnossa kun nämä kaverit väänsivät Lidlin colapullosta bongin. Kokeilin heidän kanssansa kannabista, enkä oikein miettinyt siitä mitään. Sen jälkeen vuosien saatossa kokeilin aina silloin tällöin kun sitä oli tarjolla. Kokeilut tapahtui aina kun alkoholi oli hommassa mukana, joten kannabiksen antama fiilis ei oikein tullut esille. Ennemminkin se vain väsytti ja sai tuntemaan itsensä kännisemmäksi.
Pari vuotta sitten tuo muuttui, kun kaverini oli lähdössä vaihtoon ulkomaille ja hän tarjoutui antamaan loput pussukastansa minulle. Tuo olisi ensimmäinen kerta kun omistan kannabista. Suostuin ja ajattelin, että onpahan sitten tarjottavaksi jos sen tyyppisiä kavereita on etkoilemassa mun luona. Päätin kumminkin kokeilla ihan itsekseni mielenkiinnosta, koska tiedostin etten ole kokeillut kannabista ennen selvin päin.
Olin tuolloin tupakoitsija ja käärin röökini, joten väänsin helposti pienen spliffin jossa oli n. puolet tupakkaa ja puolet kannabista. Asuin kerrostaloalueella ja olin todella peloissani siitä jos joku näkisi naamani samalla kun haistavat tuon makeahkon kukan hajun, joten menin läheiseen metsään pellon reunalle etsimään istumapaikkaa. Kello oli jotain kymmenen päälle illalla. Ilma oli vielä kostea saman päivän sateista. Tuntui aika erikoiselta olla metsässä spliffi kädessä. Pistin tuon palamaan ja katselin ympärilleni. Koitin katsella ettei kukaan koiranulkoiluttaja tai muu olisi tulossa minua kohti. Oli aika pimeää, mutta pelto sai kuunvalosta vaalean pinnan. Ilma tuoksui raikkaalta ja puhtaalta, varsinkin sateiden ansiosta. Tuuli heilutti puunlatvoja, jotka päästivät rauhoittavaa kohinaa muuten niin hiljaisessa ympäristössä. Aloin miettiä niitä aikoja kun olimme veljeni kanssa pieniä ja leikimme meidän takapihalla samanlaisessa säässä. Meillä oli leikkipyssyjä joiden kanssa leikimme commandoa. Tuoksu oli aivan sama kuin silloinkin. Mieleeni tulivat myös inttiajat, kuinka silloin olin vartiossa sen yhden tyypin kanssa. Juttelimme tosi syvällisiä asioita unelmista ja siitä mikä on tärkeää elämässä pitkällä tähtäimellä. Tuoksu oli aivan sama kuin silloinkin.
Tumppasin spliffini varovasti ja säilytin tuon tumpin roskista varten. Mietin, että voisin tehdä vähän iltapalaa kun pääsen kotiin. En keksinyt mitään muuta suunniteltavaa, mutta tällä kertaa se ei haitannut. Kuilu oli kadonnut vatsastani. Nostalgiset muistelmani saivat silmäni vettymään. Ne antoivat voimaa minulle ja toivoa tulevaisuudelle. Olin onnellinen.
Kun pääsin kotiin, pistin spotifystä soimaan Gorillazia ja avasin yhden koodiprojektin mitä olin työstänyt jonkun aikaa. Pilvessä oleminen tottakai vähän hidastaa hommia, mutta olin ainakin onnellinen. En pysähtynyt ramppaamaan keittiön ja olohuoneen väliä, en ruvennut säälimään itseäni, en halunnut hämätä itseäni. Tein mitä rakastin ja tein sitä aivan itsekseni.
Nykyään käytän vaporisaattoria kannabiksen kanssa. Tällä tavoin voin käyttää sitä sisällä, sillä vaporisaattori ei jätä minkäänlaista tuoksua. Käytän lähes joka päivä, mutta tiedän myös milloin sitä ei ole sopiva käyttää. En ikinä esimerkiksi aja autoa vaikutuksen alaisena. Olen löytänyt kasvattajan, jonka perhettä tuen olemalla vakioasiakas. Tiedän mitä lajiketta saan häneltä ja istutusprosessissa saan toivoa mitä lajikkeita hän laittaa kasvamaan. Olen lopettanut tupakoinnin ja alkanut kokeilemaan erilaisia harrastuksia. Tunnen olevani täynnä eloa, niinkuin myös maailma tuntuu olevan täynnä eloa. Rakastan pehmeää auringonvaloa, narskuvaa pakkaslunta, aamukahvia, pitkiä pyöräreittejä, yön pikkutuntien pelihetkiä kavereiden kanssa ja ehkä ensimmäistä kertaa tiedän miltä tuntuu rakastaa itseäni.
submitted by floqer_ to Suomi [link] [comments]


2018.09.15 14:07 susnnna Sain kaksi päivää bänniä, koska kutsuin valkoista ylivaltaa ja etnistä erottelua ajavia uusnatseja uusnatseiksi

Sain bännit, koska äsuomen moderaatiotiimi ei tiedä, mitä "alt-right" on.
Mitä se sitten on? Wikipedian mukaan kyseessä on..
[...] grouping of white supremacists/white nationalists, neo-Nazis, neo-fascists, neo-Confederates, Holocaust deniers, and other far-right fringe hate groups.
Kuka termin keksi? Hän on yksi valkoisen ylivallan ehkä näkyvin puolestapuhuja richard spencer:
Spencer created the term "alt-right", which he considers a movement about "white identity".
Spencerin uusnatsisuudesta ei pitäisi olla epäilyksiä. En linkkaa tyypin videoihin tai puheisiin siksi, koska en halua liata itseäni. Jokainen voi itse googlata, jos haluaa.
...
Mistä tässä sitten on kyse? Kyse on siitä, että Jordan Peterson on tulossa suomeen ja Hesarin pitää päästä myrkyttämään kaivo. Jaakko Lyytisen kolumnissa mies lausuu:
[...] Petersonin uskollisin fanijoukko koostuu nuorehkoista miehistä. Hänellä on faneja esimerkiksi manosfääriksi kutsutuissa verkkoyhteisöissä, jossa perinteisiä sukupuolirooleja kannattavat miehet jakavat muun muassa iskuvinkkejä. Osa yhteisöistä on lähellä alt-right-liikettä eli radikaalia uusoikeistoa.
Kuten edellä todistin, alt-right on alkuperältään uusnatsistista, rotuun keskittyvää 'valkoisuuden politiikkaa'- Petersonin assosiointi tähän joukkoon on räikeää ja valheellista mustamaalausta Helsingin Sanomilta. Allekirjoittanut ei tehnyt muuta kuin osoittanut tämän: hesari väitti Petersonin faneja uusnatseja lähellä oleviksi.
Kuten moderaattorille lähettämässäni viestissä totesin - se, että Hesarin toimittaja käyttää termiä "alt-right" virheellisesti yleistäen sen koskemaan koko uusoikeistoa, ei ole minun häpeä, vaan hesarin ja Lyytikäisen. Media rakastaa leimasanojen käyttöä, ja sen esimerkillä kansa unohtaa termien alkuperäisen merkityksen.
On huvittavan nurinkurista, että bännätessään minut äsuomen moderaatiotiimi itse asiasssa puolustaa koko etnonationalistista alt-right -liikettä uusnatsisyytöksiä vastaan. Bänniä ei voi perustella muilla tavoin kuin kieltämällä Richard Spencerin uusnatsistisuuden.
Hulluksi on maailma mennyt.
submitted by susnnna to SuomiBannatut [link] [comments]


2018.03.04 23:00 vastarintaonvapautta Kansallissosialismi - NYT, osa 3 [jatkoa aikaisemmille osille]

Jaoin tänne pari päivää sitten lyhytnovellin Kansallissosialismi - NYT osat 1 ja 2. Kulttuurimarxistien ja globalistien kovasta vastarinnasta ja trollausyrityksistä huolimatta teksti nautti suurta suosiota ja sainkin useita kyselyitä kuinka liittyä järjestöön ja edistää ideaaliyhteiskunnan syntyä. Samalla myös taoin säälittävät trollausyritykset maanrakoon teräksenlujalla argumentaatiollani, sillä kuten kaikki tiedätte syvimmällä sisimmässänne niin kansallissosialismi on ainoa aate joka voi enää pelastaa rotumme globalistien kansanmurhayrityksen hampaista.
Mutta siis, nyt tuon kyseisen novellin kolmas osa on julkaistu ja jaan sen taas tänne jotta taas osa teistä tulee järkiinsä sen inspiroimana ja lopettaa globalistien tukemisen ja alkaa puolustamaan rotunsa elinoikeutta.
Joulunalus on harvinainen aika lehmän poikimiselle luomutilalla, joten Armi lähti heti aamusta pojalleen perintönä siirtyneelle tilalle miehensä Riston kanssa. Vasikka ei meinannut syntyä, vaikka se tuntui olevan oikeassa asennossa eikä poikimahalvauksestakaan voinut olla kyse. 5-vuotias pojanpoika Pertti oli vahtinut passiivista lehmää koko aamun leikkiensä ohessa ja juoksi puolilta päivin posket punaisena tupaan kertomaan, että nyt alkoi vihdoin edistystä tapahtua. Poika oli oikeassa. Märkä, kiharaturkkinen lehmävasikka oli pian jaloillaan navetassa katselemassa ympärilleen sorkat vavahdellen. Kaupungista joulun viettoon tulleelle Aadalle tämä oli aivan uusi kokemus. Hänellä ei ollut vielä tilaisuutta seurata naapurikylän teurastamon ja sikatilan työtä kuten Pertillä, joka oli käynyt hakemassa sieltä joulukinkun isänsä kanssa.
Armi-mummo kertoo, että Saukkosten modernin luomutilan mallinnus on tuttu lähes jokaiselle Pohjolan tilalliselle aina suurilta viljatiloilta siipikarjatiloille ja pieniltä omavaraistiloilta isommille tuotantotiloille. ”Laatu ennen määrää”, Pertin Armi-mummolla on tapana sanoa. Armi kertoo muistoja nuoruusaikojen eurolihasta, joksi hän antibioottipitoista, epäeettisesti tuotettua tehotuotannon lihaa nimitti. Tehoviljellyt viljapellot ovat vaihtuneet osittain juures- ja kasvispelloiksi viljojen käytön vähentyessä, vaikka toki viljapellot hallitsevat yhä kansallismaisemaa. Luonnonkasveja hyödynnetään käyttöön erittäin tehokkaasti. Ruokavalion perustana ovat viljojen ohella kasvikset, ja osa kansallissosialistisen Pohjolan asukkaista on kasvissyöjiä.
Oli ollut hienoa nähdä, miten ihmiset palasivat kaupungeista maaseudulle tai maaseutumaisiin lähiöihin ja kuinka kylätoiminta elpyi ja yhteisöllisyys jarrutti ihmisten syrjäytymistä. Armi-mummo liikuttui aina, kun hän kertoi siitä kaikesta. Armi ja hänen miehensä Risto olivat mukana vallankumouksessa sen alusta asti. Armi kutsui sitä maaseudun vallankumoukseksi, eikä nimi ollut suinkaan liioiteltu. Muutos oli kuitenkin ollut vähintään yhtä suuri omavaraisuuteen pyrkivän Pohjolan teollisessa tuotannossa. Elämän tarkoitus ei ollut enää helpon rahan ja laiskuuden ylistäminen tai julkisuus sateenkaarilippu kainalossa maailmanparantajaa leikkien samalla kun kehitysmaat tuottivat teollisuusmaille kertakäyttötavaraa saastuneissa kaupungeissa lapsityövoimalla. Valkoiset ihmiset Pohjolassa päättivät rakentaa arvoisensa yhteiskunnan, ja siitä yhteiskunnasta tuli täysin erilainen kuin kulttuurimarxistien aiemmin luoma rappiotaiteen teos länsimaisesta vapaasta yhteiskunnasta.
Pihalla palavat valkeat jo ennen illan hämärtymistä ja lähitilojen väki kiertelee paikalla. Tilalla vietetään modernia versiota muinaisesta pohjoismaisesta keskitalven juhlasta toisin kuin monilla perinteisempää joulua viettävillä naapuritiloilla. Huomenna osa väestä menee kylän perinnekirkkoon, jonka toiminta eroaa suuresti siitä sateenkaarikirkon kuvatuksesta, jollainen kulttuurimarxismin lopun aikoina länsimaita hallitsi. Pelottava, harmaa-asuinen pukki saapuu kesken pihajuhlien pihalle vaatimaan pientä syötävää ja juotavaa talja harteillaan. Kuten muinakin vuosina, pukki vaatii pihalla olevan harvennushakkuista tulleen kuusen sytyttämistä tuleen ikivanhan jouluperinteen mukaisesti. Pertin veli Aarne saa tänä vuonna kunnian. Kun kuusi palaa komeasti, pukki lähtee pois koiravaljakollaan yleisön nauraessa ja taputtaessa esitykselle.
Väki siirtyy sisälle tuvan puolelle ja tontut ovat tuoneet sinne lahjoja kuusen alle, jonka koristeet suvun lapset ovat askarrelleet. Varsinainen jouluruoka syödään puisilta alustoilta. Aada ja pari muuta pienempää lasta laulavat yhdessä perinteisiä joululauluja. Pertti ja Aarne on kastettu muinaissuomalaisuuteen perustuvan uskon mukaisesti. Risto-ukki olisi halunnut kirkollisen kasteen pojanpojilleen, mutta Einon ja hänen on turha kiistellä uskonasioista. Eino on kasvattanut lapsensa hyvin eikä hänellä ole isänsä kanssa muita suurempia elämänkatsomuksellisia erimielisyyksiä. Lapsia kastetaan kristillisyyteen aivan kuten ennenkin, vaikka luonnonuskontojen harjoittaminen on saavuttanut myös suosiota.
Eino lähtee miesten kanssa ulos kirpeään pakkassäähän. Tänä vuonna Pertti pääsee mukaan ensi kertaa. Hanki hohtaa timanttien lailla ja silmäripsetkin ovat jäätyä yhteen, kun pakkanen kiristyy yöksi. Pertti jää miesten kanssa rinkiin ja katselee tähtikirkkaalle taivaalle sinne kurkottavien kuusten katveessa. Einon parta on huurteessa hänen lausuessaan kiitoksensa muinaisille Pohjolan miehille, jotka ovat kautta historian suojelleet omaa heimoaan ja omia perheitään. Eino pyytää jumalilta voimaa ja viisautta myös tuleville uusille sukupolville, jotteivät he koskaan unohtaisi, keitä me olemme. Eino veljineen ottaa rituaalin vakavasti, mutta osalle se on vain arvokas perinne. Viisivuotias Pertti jää miettimään henkien suojelusta vielä, kun he tulevat saunasta ja on aika käydä nukkumaan. Tänään myös hänestä tuli soturi oman heimonsa tuhansia vuosia pitkään ketjuun.
Armi-mummo on yleensä vähäpuheinen ja -eleinen, mutta kun hän palaa väenpaljouden keskeltä kotitalolle miehensä Riston kansa, tämä rohkaisee Armia lukemaan otteen päiväkirjastaan, jota tämä oli selaillut taas uudelleen monen vuoden jälkeen. Armi pitelee kirjaa hiukan vapisevissa käsissään, asettaen lukulasit silmilleen. Hän oli nuori ja vallankumouksellinen nainen tämän luvun kirjoittaessaan vuonna 2018 ja Risto tietää, ettei se Armi ole koskaan minnekään vuosien saatossa kadonnut. Se oli juuri se Armi, johon hän aikoinaan rakastui.
"Tänään ymmärsin ensimmäistä kertaa olevani hyvä ihminen. Hyvä ihminen on työteliäs ja rakastava. Hyvä ihminen varmistaa elämän edellytykset omalle perheelleen ja heti seuraavaksi hän auttaa omaa kansaansa, joka on myös osa hänen perhettään. Kaikilla kansoilla on oikeus vaalia kulttuuriaan, perinteitään ja elää omilla ikiaikaisilla asuinsijoillaan puolustamassa reviiriään. Hyvä ihminen näkee oman kansansa ainutlaatuisena, vahvana, kauniina ja rakastamisen arvoisena. Hyvä ihminen näkee myös ne oman kansansa ja rotunsa väliset näkymättömät säikeet, jotka ovat sitä kansaa yhdessä pitäneet tuhansien vuosien ajan.
Globalistit tiesivät ajaessaan valkoisia kansoja kohti omaa tuhoaan, että ellemme jonakin päivänä näkisi itseämme arvokkaana ja säilyttämisen arvoisena kansana ja haluaisi kaltaisiamme lapsia omaa kansaamme jatkamaan, meidät olisi helppo lannistaa ja mitätöidä. Meidät olisi helppo orjuuttaa ja lopulta tuhota. Valkoisten kansojen näkymättömät yhteenkuuluvuuden ja rakkauden säikeet ovat kaikista suurin uhka globalistien ylivallalle, ja siksi juuri näitä säikeitä he ovat armottomasti katkoneet vuosikymmen vuosikymmenen perään.
Ihmiset, jotka eivät kykene ajattelemaan kriittisesti ja itsenäisesti, lähtevät sotaan omaa kansaansa vastaan raivoisasti ja eliitin julistamaa sanaa uskoen. Heistä tulee systeemille kuuliaisia robotteja, joilla on valmiiksi ohjelmoitu liberaali maailmankuva vailla siteitä omaan kansaansa, vailla näkemystä omista juuristaan sekä aivopesun kautta opetettu tarve halveksua omaa verenperintöään. Ohjelmoinnista poikkeava eli valkoisten yhteisöllisyyttä edistävä käytös johtaa koko tuotantolinjan uudelleenohjelmointiin entistä tiukemmalla valvontakoneistolla. Systeemille kuuliaiset robotit valvovat, ettei yhdelläkään robotilla olisi ohjelmointivirhettä eli kykyä ajatella vastoin järjestelmän niille tekemää tarkkaa muottia.
Se vapaus, jota eliitti meille tarjoaa, on irvikuva vapaudesta. Se on vapautta nauttia ihmiselon kaikista hengen ja materian iloista ihmismielen viihdekeskuksissa, joiden hedonistisiin ohjelmanumeroihin pienet lapsetkin revitään mukaan osana äärettömän vapauden ja itsekeskeisyyden kulttia. Koska järjestelmä näin vaatii tekemään, aina löytyy moraalittomia ihmisiä, jotka valvovat maksusta tai silkkaa typeryyttään, että sirkushuveissa mennään kohti yhä syvempää valkoisten kansojen alennustilaa. Jokainen tämän ”viihdekeskuksen” ulkopuolelle pyrkivä tuomitaan, sillä kaikkien on pakko rakastaa sirkusta.
Meille kerrotaan, ettei meillä ole perinteitä eikä säilyttämisen arvoista kulttuuria vaan ainoastaan tämä meille ylhäältä annettu viihdekeskuksen tarjonta, jossa monikulttuurisuus, moraalittomuus ja ääriliberaalius korvaavat arvokkaan ja vastuullisen ihmisyyden mallin. Vihollinen tietää, että kansa, joka viihtyy yksinkertaisten huvitusten parissa eikä edes huomaa elävänsä kontrolloituna niiden keskellä, ei lopulta enää edes välitä, asteleeko samoihin juhliin ystävä vai vihollinen, kunhan vain heidän oma oluensa ei pääse läikkymään ja viihdeohjelmansa keskeytymään.
Tänään ymmärsin, miten vapaita me kansallissosialistit olemme. Me emme elä järjestelmän viihdekeskuksissa uskotellen itsellemme olevamme onnellisia ja vapaita. Me emme myöskään ole järjestelmän ohjelmoimia robotteja. En usko globalistin voivan koskaan ymmärtää, miten onnellisia ja vapaita me todella olemme! En tule palaamaan enää koskaan osaksi järjestelmää tietäessäni, millaista tarkoitusta varten se järjestelmä todella on rakennettu. Minun ei tarvitse enää koskaan irtisanoutua omista mielipiteistäni. Minun ei tarvitse miellyttää meitä vihaavia ja valheisiin uskovia ihmisiä. En enää edes kuule ihmisten syytöksiä ja pilkkaa. Se kaikki on pelkkää taustakohinaa, jolla ei ole lopulta mitään merkitystä.
Vain pahat ihmiset pysyvät hiljaa, kun kansakunta pakotetaan kulkemaan kohti omaa hidasta ja tuskallista loppuaan. Tänään ymmärsin, miten ainutlaatuista aikaa me elämme. Lopullinen voitto on vielä edessä, mutta me kuljemme koko ajan sitä kohti. Tämä juna ei enää pysähdy. Kun bolsevikit aloittivat kansanmurhan Venäjällä, sionistipankkiirit olivat ohjaksissa. Kun Neuvostoliitto romahti, finanssieliitin edustajat taputtivat innoissaan käsiään uuskommunismin eli globalisaation valmis käsikirjoitus takataskussaan. Kun järjestelmä taas romahtaa, pystymmekö me voittamaan takaisin valkoisten itsemääräämisoikeuden ja siltä viedyn kunnian? Vaikka me voisimme estää bolsevikkien perillisten uuden valtaannousun takaoven kautta, meidän on voitettava takaisin vielä valkoisen rodun itsekunnioitus ja vastuuntunto, jotka siltä on liki täydellisesti murskattu.
Uskon ja luotan, että me tulemme saamaan kansamme vapauden vielä takaisin ja että tarpeeksi moni herää ajoissa unestaan. Vaihtoehtona on jatkaa elämää ilman kunnollista päämäärää ja tarkoitusta sirkushuvien keskellä järjestelmää kumartavana robottina, joka ei edes välitä paremmasta. Toinen vaihtoehto on jäädä länsimaiden historiaan osana taistelua paremman yhteiskunnan puolesta. Ne, jotka taistelevat kansansa olemassaolon puolesta, elävät ikuisesti. Me seisomme viimeisimpinä lenkkeinä samojen tähtien alla, samoilla jään ja roudan muovaamilla kallioilla, enkä halua tämän kansamme tuhansia vuosia kestäneen ketjun katkeavan. En halua nähdä näillä kalliolla ihmisiä, joille tämä maa ei merkitse mitään.
Ilman epäilyksen häivääkään olen varma, että tämä taistelu on esi-isiemme ja -äitiemme tahto.
Armi laittaa hiljaisuuden vallitessa kirjansa pois sylistään väsyneenä vilkkaan päivän jälkeen. Kumpikaan heistä ei puhu hetkeen sanaakaan. ”Laitoitko saunan pois päältä?”, Risto kysyy viimein ja Armi nyökkää yhä ajatuksiinsa syventyneenä. Heillä on nyt sähkökäyttöinen sauna vanhan rantasaunan lisäksi. ”Käyn vielä vilkaisemassa, että ajastin on nollattu”, Armi lupaa hajamielisenä.
Risto menee Armin lähtiessä yöpuulle katsomaan työhuoneeseensa vanhoja tuttuja tavaroitaan ja aseitaan sekä erilaisia teoksia, jotka hän on säästänyt muistona vanhoilta ajoilta. Moni niistä on luettu hiirenkorville, vaikka sähköiset versiot ovat vapaassa käytössä. Siellä on myös hänen vanha hihanauhansa sekä kehystettyjä valokuvatauluja vanhoista tapahtumista. Hänellä on myös lipastossaan albumi, jota hän katselee harvemmin. Muistoja vainosta, oikeudenkäynneistä, väkivallasta ja jopa kunnian ottamisesta pois niiltä, joille kunnia kuului. Vaikeuksien kirjo oli loputon, mutta silloin kun luovuttamisen hinta on liian korkea, taistelija ei luovuta koskaan. Juuri siksi me olemme yhä täällä.
On tämä kaunista, tulee melkein kyynel silmään. Mutta kansallissosialistinen mies on Mies, ei mikään emaskuloitu muunsukupuolinen eläimiinsekaantujaseksuaali kuten feministien miesihanne menee ja ei siten tirauta kyyneltäkään muulloin kuin Rodun ja Kansan edestä kaatuneiden tovereiden muistolle! 14/88
submitted by vastarintaonvapautta to Suomi [link] [comments]


2018.02.27 19:02 Paavo_Vayrynen Paavo-setä

Paavo-setä asuu Keminmaalla ja sieltä on pitkä matka Helsinkiin. Mutta minusta vain tuntuu että Paavo-setä asuu yhtä lähellä kuin setä Si Pi Lää.
Paavolla on niin pitkä ura että siihen mahtuu Sorsaa ja Kekkonenkin ja Paavo-setä hymyilee ja silmät harittaa ja hän nauraa niinkuin setä Si Pi Lää.
Paavo-setä asuu Keminmaalla Minä kutsun hänet kylään tänne Helsinkiin. Hän rakastaa meitä ja meille hän on aivan yhtä kultainen kuin setä Si Pi Lää.
Minä olen pikku kepulainen ja vähäinen on vielä minun voimani mutta pienikin voi taistella Kepun puolesta kuin Paavo ja setä Si Pi Lää. Kepun puolesta kuin Paavo ja setä Si Pi Lää.
submitted by Paavo_Vayrynen to The_Paavo [link] [comments]


2018.01.16 02:12 UtilizedBooth Olen humalassa ja haluan sanoa jollekin jotakin.

Olen humalassa
Olen humalassa, ja haluan sanoa jotain. En tiedä kenelle sen jonkin haluan sanoa, enkä sen enempää tiedä mitä sanoisin, jos voisin. Savuisen, punaviinin siivittämän humalani helman alta nousi mieleeni ajatus siitä, että voisin purkaa energiaani paperille. Virtuaalista mustetta, virtuaalisella paperilla. Runollista, sanoisin. Rakastan ihmisiä, kun olen humalassa. En tiedä johtuuko havaintoni selväpäisyyden vallitsevasta rakkaudettomuuden kaavustani, vaiko humalaisesta, ylitsevuotavan naiivista intohimosta kaikkea vangitsevaa kohtaan. Vangitseviahan ihmissielut ovat, jos humalaiselta pöytälaatikkorunoilijalta kysyy. Kysymys, joka saa minut pois tolaltani, depressiivisiä mielenmaisemia herättäen, on luonteeltaan seuraava: miksi en vaikuta välittävän toisista ihmisistä selvinpäin, ja vastapainotteisesti niin paljon humalassa? Kysymys voisi olla helpompi, jos rakkauden tunne vaipuisi siihen kohtaan jossa sitä tulee osoittaa, mutta minusta tuntuu, että sitä ei ole alkujaankaan olemassa. Tämä havainto ei koske luonnettani, kun olen nauttinut kaksi pulloa viiniä, kuten nyt olen. Onko minussa jotakin vialla? Olenko säälimätön sosiopaatti, jonka vialliset aivot nauttivat alkoholia lääkkeellisesti, ainoastaan palatakseen krapulan esittelemään, kylmään ja rakkaudettomaan todellisuuteen. Suutelenko etäisyyttä vain kostaakseni toisille, tietäen miten kipu kovettaa ja vie hapen elämän tulelta? Vai olenko sittenkin vain lapsettoman kasvatukseni uhri: vaeltaja ilman päämäärää, ja mikä traumaattisempaa, ilman lähtöpistettä? Tekisikö se minusta uhrin? Onko uhri hyvä ihminen?
Minussa on pakosti jotakin vialla.
Minusta ihmiset unohtavat sen, että myös uhri kostaa syyttä - myös äiti kostaa arpeuttaneen kasvatuksensa täydellisen viattomalle lapselleen. Olen uhri, ja kostan lapselleni, jota kutsun elämäkseni. Kostan tietäen, ettei se hyödytä ketään. Kostan säälittävimmällä, silmiä syvältä repivällä tavalla: kostan itselleni tietäen, että annan itselleni anteeksi vain tehdäkseni sen uudestaan. Tehdäkseni sen itselleni, lapsellisille vanhemmilleni, aina unisille isovanhemmilleni, ja mikä pahinta, rakkaille ystävilleni sekä viattomille sisaruksilleni.
Olen viallinen ja nautin siitä.
Olen viallinen ja imen tästä totuudesta sen voiman, jolla ruoskin itseäni lisää. Ruoskin niin kauan että veren mausta tulee suulleni uusi kuolan maku. Ruoskin niin, että inkvisitio olisi kateellinen tuotoksistani. Teen tämän kaiken tietäen täysin hyvin, että olen ottanut tasan nolla (0) askelta paremmuutta ja vastuuta kohti. Olen viallinen. Vihaan isääni. Vihaan äitiäni. Vihaan, että rakastan heitä molempia. Vihaan, että he kasvattivat minusta minun. Tai enemmänkin jättivät kasvattamatta. Vihaan, etten voi antaa heille anteeksi, etten voi antaa itselleni anteeksi sitä, mitä he tekivät. Vihaan vihaa, mutta en voi lakata suutelemasta sitä kiihkolla, joka saa euforisen, tai jopa lihallisen ilonkin katsomaan peiliin itseään epäilevästi. Silti haluan rakastaa. Haluan rakastaa kaikkea. Haluan antaa kaikelle anteeksi, jopa itselleni. Haluan laskea ruoskan alas. Haluan halata siskoani ja veljiäni. Haluan olla niin avoimen viallinen, ettei maailma voi sitä unohtaa. Vain sillä tavalla voin varmistua ulostuloni pysyvyydestä. Vain sillä tavalla voin kokea olevani osa jatkumoa. Merkitys sanana tiivistyy olemassaolon avoimuuteen. Vain avoin voi jakaa ja siten olla oikeasti todellista. Toisaalta, koen ettei sillä ole väliä. Eivät he ymmärrä kosketukseni merkityksellisyyttä. Joko eivät ymmärrä, tai halua ymmärtää. Minun tulee olla kone. Riippumaton ulkoisista paineista, mutta samanaikaisesti noudatettava niitä sotilaallisiin rituaaleihin rinnastettavalla tarkkuudella ja mitäänsanomattomuudella. Minä olen mies, vaikka en koe olevani. Koen haluavani olla mies, vaikken tiedä mitä se edustaa. Olen mies, vaikka en usko haluavani olla. Rajani määrittävät minua samalla rujoudella, jolla ne minua rajoittavat. Tuoko tämä kosminen kuriositeetti turvaa vaiko tuskaa? Olen miespuolinen. Olen taistelija. Olen vätys. Ei, olen uudenlainen mies. Nietzscheläinen mies: määritän itse itseni. Vai olenko vain pelokas olento, joka ei usko läpäisevänsä iänikuisia standardeja, jotka evolutiivinen valintapaine meille asetti: pitäähän naisia suojella ohjaamattomalta maskuliiniselta energialta, jonka vihollinen meille langettaa. Väkivallalla on kokematon vaikutusvalta abstraktiin eksyneisiin mieliin. Niin ainakin luulen olevan, vaikka en ole sitä päässyt kokemaan. Oletko sinä? Olen mies . Olen hyvin, hyvin yksinäinen.
Oletko sinä?
submitted by UtilizedBooth to Suomi [link] [comments]


2017.05.08 03:39 kotkarankki Rankkikotkan BDSM-seikkailun kootut meriselitykset

Parhaimmatkin suunnitelmat ovat kuin satulinnoja rantahietikolla. Heti kun aalto lyö rantaan ne murenevat palasiksi. Sattuma puuttuu aina peliin. Vain päämäärillä on merkitystä ja niitä kohden pitää työskennellä. Elämä on säveltämistä. Lapsuuden ajan traumat seuraavat aikuisuuten. Kaikissa meissä asuu ääni joka kehottaa ylittämään itsemme. Se tekee hyvistä miehistä hirviöitä. Sitä pitää tarkkailla. Ja meitä pitää tarkkailla. Ja meidän pitää tarkkailla muita. Pitää olla rehellinen ja avoin. Fake it till you make it. Viikatemies ei noudata aikataulua ja niin katoaa mainen kunnia. Ei minulla ollut aavistustakaan että minussa oli jotain vialla.
Olen saanut seksin suhteen pelkkää huonoa palautetta heti alkutaipaleelta asti. 10 vuotiaana hypistelin tätini sukkahousuja ja huomasin oudon reaktion housuissani. Kerrottuani tästä koulussa terveydenhoitajalle tai kuraattorille kavalsivat he minut vanhemmilleni. Isäni ei ollut väkivaltainen ihminen. Hän hakkasi minut päästyäni kotiin. Välimme eivät ikinä olleet samoja.
Hän ei ollut huono ihminen mutta teki virheitä kuten kaikki muutkin. Lapsuuteni oli tähän asti ollut erittäin onnellinen ja perheemme tiivis. Liian tiivis. Isäni oli huippukunnossa. Vaikka ikä jo hieman painoi lenkkeili hän 30 kilometriä päivässä. Äitini kertoi että isä tulee takaisin sairaalasta viikon kuluttua. Viikon kuluttua en voinut enää kommunikoida isäni kanssa. Haimasyöpä on perkele. Olin 13.
Maailma kaatui päällemme ja suku kävi kimppuun. Äitini piti yksin linnaketta pystyssä. Olen aina rakastanut ja kunnioittanut naisia. Äitini oli vahva nainen. Huomattuani että rakastan myös miehiä menin tätä äidilleni kertomaan. Hän tutki laskuja keittiön pöydän ääressä: "Poikani, maailma kaatuu päälle ja kaikki käyvät kimppuun. Älä huolehdi. Minä kyllä pidän linnakkeen pystyssä. Ainakaan sinä et ole homo". Siitä asti olen ollut kaapissa.
En itkenyt kyyneltäkään isäni hautajaisissa. Vannoin pyhän valan että en salli itselleni rakkautta. En salli ketään elämääni. Ketään ei voi rakastaa kuin mies sillä he joko kavaltavat sinut, lupaavat sinulle asioita joita eivät voi pitää tai kuolevat. Itsesuggestion voima on uskomaton! Olen kasvattanut itseni siitä lähtien yksin.
En minä tynnyrissä ole kasvanut. Olen minä elänyt täyttä elämää. Olen lentänyt siperian halki kun virolainen merimies osoitteli minulle vankileirejä joihin suku on haudattu. Melkein kuolin armeijassa. Olen uinut monissa merissä. Olen tinkinyt marokkolaisessa basaarissa ja ostanut sahramia Tunisiasta. Olen juonut viiden tuhannen markan pullollisen viiniä Tokion kattojen yllä. Lukenut hyllmetreittäin historiaa. Kieltäydyin palveluksesta oikeastaan vain siksi että pääsen kokemaan vankilan ilman rikosrekisteriä. Olen kalastanut haita ja hävennyt sitä myöhemmin. Eksynyt pimeään kaivokseen. En ole koskaan maksanut seksistä. Salakuljetin animea tullin läpi ja narahtaessa maksoin 20 kilomarkan sakot käteisellä samoin tein pois. Yritimme tulla ryöstetyksi Amsterdamissa. Olen ryypännyt kymmenillä eurooppalaisissa rautatieasemilla, sammunut väärään junaan ja löytänyt itseni väärältä puolelta Eurooppaa. Olen vahingossa mennyt kaksi kertaa homobaariin kavereiden kanssa ja minua on hävettänyt niin. Olen herännyt krapulasta oudossa maassa, oudossa kaupungissa ilman valuuttaa ja kielikykyä. Matkustin kuusivuotiaana yksin metrolla pitkin Lontoota. Tuhannen euron autoni hajosi matkalla Auswitziin ja jatkoimme jalan läpi Euroopan kännissä kuin käki. Reggae bändi ei pysynyt tahdissani. Olen juonut niin paljon viinaa että minun pitäisi olla kuollut. En ole viitsinyt humaltua siitä pitkään aikaan. Tupakan polton lopetin seinään eikä edes tee mieli. En halua hengittää savua keuhkoihini. Seisoin Äitini rinnalla kymmenen ihanaa ja tuskaista vuotta kun hän sairasti ja kuoli enkä uskaltanut vieläkään puhua.
Aina minä olen rakastanut elämää. Mutta olen elänyt säästöliekillä.
Itseään vihaavan kaappihomon deittiskene on aina ollut ihan perseestä. Naisille ei uskalla puhua seksistä kun ei voi olla oma itsensä sen suhteen. Muuten kyllä juttu luistaa, ei siinä mitään. Olen ollut vain ammattilainen välttelemään aihetta. Kymmenen vuotta menee selibaatissa heittämällä. Mutta on minullakin tarpeita. Jos haluttaa niin porno pyörimään ja homma on puts. Sitten voi keskittyä tärkeisiin asioihin elämässä kuten tomaatin kilohintaan ja 7-vaiheisen hilavitkuttimen kierteiskäämin variaabelin differenssipotenttiaalieroon kuivassa ilmanalassa.
Kyllä tälläisellä mennään helposti hautaan asti. Ei tunnu missään. Minulla oli suurinpiirtein kaikki valmiina. Rakennuspalikat muuraamista vaille kasattuna. Sitten hän kysyi että alistaisinko häntä hieman. Alistaisinko häntä? No pääseepähän panemaan. Kiinni veti! Onko hullumpaa kuultu. Hmm. Hmm-mm. Ei saatana, onko minulla nyt tälläinen BDSM juttukin? En minä ole hirviö, asiasta pitää ottaa selvää.
Alkaa panettamaan ihan oudolla tavalla. Hyvin oudolla tavalla. Ei minulla ollut aavistustakaan että minussa on jotain vialla. Jos tunne-elämän ja seksielämän kanssa ei ole mitään päällekkäisyyttä on kuin asuisi taidegalleriassa jossa ei ole valoja. Käsikopelolla joutuu kulkemaan tyhjissä käytävissä. Sitten joku vähän tönäisee ja kätesi osuu valokatkaisijalle. Hups.
Sessio myöhemmin, mutta sitä ennen treffit. Panettaa, mutta ajatus on muualla. Virhe. Ai helvetti, se on vieläpä lahtivalas. Ei minulle koskaan ennen ole näin käynyt. Itken vähän. Melkein oksennan kun tyydytän hänet. Vihaan itseäni.
Sessio lähenee ja ajatus kirmaa. Hommakin toimii ihan niin kuin ennenkin. Sattuma puuttuu peliin. Auto hajoaa. Elämä on säveltämistä. Lähden hakemaan miestä. Tapaamme julkisesti ja juttelemme. Oloni on mitä rennoin. Ei kauhean hyvän näköinen, mutta jotain hänessä on. Hampaatkin vinot. Ei tyhmä mies lainkaan. Kertoo voikapinasta ja näytän hänelle Suomi Vuonna 1918 kirjan jonka toinen pääty on värjätty punaiseksi. Ymmärtää heti vitsin. Ei tyhmä mies ollenkaan. (huom! Ihan oikeasti sähläsin yhteystiedot kuin teinityttö. Jos joku tunnistaa, niin sanokaa että saa ottaa yhteyttä. En minä ihan totaalinen mielipuoli ole).
Pikainen sessio.
Kun hän lähtee hajoan. Tiedän että seksuaali-identiteettini on muuttunut iäksi. Olen kasvattanut itseni 13 vuotiaasta lähtien. Olen ennenkin nostanut itseni ylös lattialta. Tiedän mitä pitää tehdä. Jos en toimi, tuhoudun. Katson syvälle peiliin. Kohtaan demonin yksi kerrallaan ja lyön ne maan rakoon. Internet on avuksi. Tunnen itseni. Olen sinut itseni kanssa. Kuulun itselleni.
Mutta olen edelleen sirpaleina. Tämä on tilaisuus jota olen odottanut. Tartun hetkeen. Viritän ansan. Olen 13 vuotiaasta tiennyt että itsesuggestion voima on valtava. Se on uskomaton! Se on harpyija-ansa ja on niin kovin kieroa peliä.
Asetan itseni syötiksi. Sellainen joka on aina käynyt kimppuuni mahdollisesti näkee sen ja iskee. Aion antaa hänelle valtaa ja kun hän sitä käyttää aion ottaa sen pois ja rakentaa itsestäni uuden. Tämä on alhainen suunnitelma, mutta harpyijoita en sääli.
Sattuma puuttuu peliin.
Se ei ole harpyija. Syvimmät ystävyyteni olen solminut kun olen ojentanut käteni katuojaan. Tunnistan hänet heti. Miksi en olisi tunnistanut kun hän kerran on ollut aina mielessäni. Näen hänen lävitseen välittömästi. Nimikin täsmää. Kaikki. Tunnistan heti että olemme äärimmäisen suuressa vaarassa. Itsesuggestion voima on uskomaton!
Vetäydyn. Olisin aivan hyvin voinut vannoa itselleni että hän on valittuni. Ainoani. Kohtaloni. Olisin voinut tehdä itsestäni helposti hirviön. Vannon itselleni että rakastan elämää täysillä enkä koskaan mene eläkkeelle.
Kysyn neuvoa lähimmäisiltäni. Tiedän vastuuni. Jokainen on vapaa. Valtaa ei voi ottaa, sen voi vain luovuttaa. Valinnoilla on aina seuraamuksensa. Kukaan ei ole orja jos ei niin tahdo. Minä en tule koskaan omistamaan orjia. Kysyn mielipuolisen kysymyksen ja antaudun hänelle täysin. Annan avaimet elämääni. Ei tarvitse kuin olla aktiivinen. Ottaa asia vakavasti. En minä hullu ole. En minä häntä naimisiin pyytänyt. Treffeille vain, mutta vakavalla mielellä. Hyvin, hyvin vakavalla mielellä.
Hän sanoi kyllä. Uskomatonta.
Fiksut ihmiset yllättyvät aina eniten ilmiselvistä asioista silloin kun he unohtavat tämän faktan. Pidän itseäni fiksuna, joskin hieman hajamielisenä.
Todellakin näin hänen lävitseen sen profiilin kautta. Pyysin korjaamaan harhaluulojani ja hän kirjoitti minulle ainakin 10 sivua tekstiä. Loogista tekstiä. Ei toista itseään. Kirjoittaa jouhevasti. Artikuloi selkeästi. Ei ole tyhmä nainen. Hänkin on fiksu. Ei siinä tosin ollut minulle yhtään mitään mitä en olisi tiennyt jo valmiiksi.
Sanoo etsivänsä kumppania mutta etsii treffiseuraa. On sotkeutunut kuvioihinsa eikä näe. Tarjoan tilaisuuden tilaisuuden jälkeen, mutta ei osaa tarttua hetkeen. Ei ymmärrä että valinnoilla on aina seurauksia. Tietää paljon, mutta ei osaa soveltaa. Hänellä on orjamentaliteetti. Minä en tule koskaan omistamaan orjia. Harmi. Ehkä hän joskus vielä nousee tilanteen tasalle.
Vain häntä varten olisin rakentanut kaiken. Se olisi ollut minulle niin kovin helppoa ja yksinkertaista toteuttaa. Olimme kuin palapelin palaset sillä täydensimme toisiamme. Tiedän miten ollaan hyvä aviomies. Olisin emuloinut isääni, mutta välttänyt hänen virheitään. Mutta kun ei, niin ei. Väärä ihminen, väärässä paikassa, väärään aikaan. Ensi rakkauteni. Ei kiinnosta enää.
Olen 36 vuotias biseksuaali mies jolla on 13 vuotiaan libido eikä enää mitään ymmärrystä seksistä ja huimasti itseluottamusta. Olen aina mies miehen kehossa. Jos näet minut pukeutuneena hameeseen, niin silloin se on todennäköisesti meidän välillämme josko silloinkaan. Porno ei voisi vähempää kiinnostaa. Olen dominoiva luonne. Minulla ei ole yhtään mitään muunsukupuolisia vastaan, mutta en pidä siitä että minut heihin sekoitetaan. En kutsu ketään ikinä transuksi. Haluan oppia tanssimaan korkokengissä. Elän täysillä enkä mene koskaan eläkkeelle. Tänään ostin bygat täysillä. Ei mennyt kuin hetki ja nyt tiedän enemmän bygista kuin koskaan. Minä en himmaile. Jos päätän laiskotella, niin laiskottelen täysillä. Tarkkaile, arvioi, päätä ja toimi. Olen sinut itseni kanssa.
submitted by kotkarankki to Suomi [link] [comments]


Lauri Tähkä - Minun suomeni - YouTube Anna Minun Rakastaa Sinua Lähtevien laivojen satama (Suutarilan ala-asteen ... Minun kirkkoni rakastaa - Seurakuntavaalit 2018 Tahdon sinua rakastaa rakasta minua Hausmylly - Niin Minä Rakastan Sua Minun kirkkoni uskoo, toivoo ja rakastaa ... Minun kirkkoni uskoo, toivoo ja rakastaa ... Sinä olet minun - YouTube

”Politiikka on minun tapani rakastaa” MIELI Suomen ...

  1. Lauri Tähkä - Minun suomeni - YouTube
  2. Anna Minun Rakastaa Sinua
  3. Lähtevien laivojen satama (Suutarilan ala-asteen ...
  4. Minun kirkkoni rakastaa - Seurakuntavaalit 2018
  5. Tahdon sinua rakastaa
  6. rakasta minua
  7. Hausmylly - Niin Minä Rakastan Sua
  8. Minun kirkkoni uskoo, toivoo ja rakastaa ...
  9. Minun kirkkoni uskoo, toivoo ja rakastaa ...
  10. Sinä olet minun - YouTube

Enjoy the videos and music you love, upload original content, and share it all with friends, family, and the world on YouTube. ORIGINAL Minä olen vain satama pieni joka laivoja rakastaa jossa aina öisin palaa pari lyhtyä kalpeaa Minun luonani laivat ei viihdy, olen pieni ja maineeton... san., säv. ja sov. erkki pasanen Rakasta minua (live) Olen nähnyt paljon vaivaa siitä et oot onnellinen Olet saanut maistaa paljon mutta toivon että riittäis... Millainen on sinun kirkkosi? Vaikuta. Nyt on aika asettua ehdolle. www.seurakuntavaalit.fi (videossa tekstitys) Provided to YouTube by WM Finland Sinä olet minun · Lauri Tähkä Vien sut täältä kotiin ℗ 2016 Warner Music Finland Vocals: Lauri Tähkä Composer: Lauri Tähkä ... Millainen on sinun kirkkosi? Äänestämällä vaikutat. Seurakuntavaalien ennakkoäänestys on 6.–10.11.2018 ja vaalipäivä 18.11.2018. www.seurakuntavaalit.fi Provided to YouTube by The Orchard Enterprises Anna Minun Rakastaa Sinua · Jari Huhtasalo Onnen Tie ℗ 2013 Jari Huhtasalo Released on: 2013-07-25 Auto-generated by YouTube. Hannele Nurminen, Matineakonsertti, Vantaa, 6.4.2016. Hausmyllyn loistava biisi albumilta 'Speedway' This feature is not available right now. Please try again later. Rakkaus suurempaan ja iankaikkiseen tuo toivoa. Se on kärsivän maailman muutosvoima, koskettaa syvältä ja nostaa korkealle. Noin kolmannes nykyisistä luottamushenkilöistä on sitä mieltä ...